Voimalaitokset ja säännöstely

Kokemäenjoessa on ollut lukuisia koskia ennen joen perkaamista ja voimalaitosten rakentamista. Uoma oli polveileva ja paikoin jakautunut useisiin haaroihin. Joen perkaus alkoi jo 1700-luvulla, jolloin kivisiä koskia perattiin tukinuittoa ja tulvasuojelua varten. Laajamittainen koskenperkaus aloitettiin Suomessa juuri Kokemäenjoelta ja sitä varten perustettiin 1700-luvun lopulla Kuninkaallinen Suomen Koskenperkausjohtokunta. Kokemäenjoella tehtiin laajoja perkauksia 1870-luvulla ja 1930-luvulla. Loimijokea ja myös muilta Kokemäenjokeen laskevia jokia ja puroja perattiin tukinuittoa ja peltojen kuivatusta varten jo 1820-luvulla. Vesistöjärjestely- ja ojitustöitä on jatkettu 1900-luvun ajan.

 

Voimalaitosten rakentaminen on muuttanut Kokemäenjokea merkittävästi. Lähes kaikki kosket ovat hävinneet ja muuttuneet patoaltaiksi. Kokemäenjoen voimalaitoksien rakentaminen aloitettiin 1900-luvun alkupuoliskolla. Nokian Emäkoskeen rakennettiin voimalaitos vuonna 1913. Myöhemmin se on korvattu eri kohtaan rakennetulla Melon voimalaitoksella. Joen vanhin nykyään käytössä oleva voimalaitos valmistui vuonna 1921 Äetsän Meskalankoskelle. Kokemäenjoen kalatalouden kannalta merkittävin oli Harjavallan Lampoisten voimalaitoksen valmistuminen vuonna 1939. Harjavallan voimalaitos on Kokemäenjoen alin voimalaitos ja siitä saadaan noin kolmannes koko vesistöalueen voimalaitosten tuottamasta energiasta.

 

Nykyisin Kokemäenjoen 57,5 m:n putouskorkeus on hyödynnetty lähes kokonaan jokialueen neljässä voimalaitoksessa. Voimalaitokset ovat Vammalassa sijaitseva Tyrvään voimalaitos, Äetsän voimalaitos, Kokemäenjoella sijaitseva Kolsin voimalaitos ja Harjavallan voimalaitos. Lisäksi jokialueen yläpuolisiin järviin laskevat vesistöt on myös rakennettu. Kuloveteen laskevassa Nokianvirrassa sijaitsee Melon voimalaitos. Siuronreitin purkuvesiä hyödyntää Siuronkoskessa sijaitseva Siuron voimalaitos.

 

Voimatalouteen ja tulvasuojeluun liittyen yläpuoliset vesistöt ovat säännösteltyjä. Säännöstely vaikuttaa pinnankorkeuksiin ja virtaamiin myös jokialueella. Vuosisäännöstelyllä järvialtaisiin varastoidaan vettä keväällä ja syksyllä käytettäväksi talvella, jolloin energiantarve on suurin. Kaikki Kokemäenjoen voimalaitokset harjoittavat vuorokausi- ja viikkosäännöstelyä, jolloin juoksutus on yleensä pienintä öisin ja viikonloppuisin. Vuorokausi- ja viikkosäännöstelyllä pyritään tasaamaan sähköenergian kulutushuippuja. Tarkoituksena on mukauttaa voimalaitoksen teho energiantarpeen mukaiseksi.

 

Säännöstely muuttaa huomattavasti joen luontaisia virtaamia. Säännöstely vaikuttaa myös tulviin, koska se on muuttanut Kokemäenjoen virtaaminen ajallista jakautumista ja jäätilannetta. Kokemäenjoen luonnontilaan verrattuna virtaamat ovat talvella suurempia ja keväällä sekä kesällä pienempiä. Säännöstely lisää joen vuotuisen virtaaman vaihtelua, kun alivirtaamat ovat pienentyneet ja ylivirtaamat suurentuneet.

 

Lähteet:

- Anne Raunio (1992). Ympäristötietoa Kokemäenjoesta. Satakuntaliitto. Sarja A:189.

- Olli Piiroinen & Juha Valkama (2005). Kokemäenjoen kalakantojen hoitosuunnitelma. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry.

Harjavallan voimalaitos

Harjavallan voimalaitos (Kuvaaja: Jukka Muhonen)

Palvelun toteutus: JPmedia